Ainoastaan alla olevan kallion räjäyttely uuteen uskoon on saanut Kymenlaakson keskussairaalan ydintoimintoihin kuuluvan laboratorion seisahtumaan, mutta muuten muuttoa uuteen Fb-osaan on työstetty tiiviisti arjen työn ohella. Asiakkaille tämä ei välttämättä näy ensimmäisenä, sillä varsinainen näytteenottopiste säilyy entisellä paikallaan. Laboratoriohoitaja Kirsi Salmela kertoo kuitenkin blogissa, että henkilöstölle muutokset ovat sitäkin merkittävämpiä – ja merkittävä on ollut itse prosessikin.
Pyöräilen töihin aamuauringon kurottaessa säteitään puiden oksien lomasta. Lähestyn Koksia Metsolasta päin, siirryn asfaltilta hiekkatielle ja hetken päästä näkyykin jo Koksin siluetti vasemmallani. Näkymä on muuttunut, sillä nykyään ensimmäisenä esiin tulee uusi sairaalan F-osa.
Näen tulevan laboratorion ikkunat, jotka katsovat merelle päin. Tiedän, että ne ovat kahvihuoneen ja toimistotilojen ikkunoita. Keväisin sieltä varmaan siintää vielä meri ennen kuin puiden lehdet peittävät vehreydellään merinäkymän. Vihreää, ensin käärijänvihreää, joka pikkuhiljaa tummentuu sammaleenvihreäksi. Ei huono!
Muuttoon on tätä kirjoittaessani vielä jokunen kuukausi, mutta pää alkaa jo miettiä tulevaa laboratorion siirtoa uusiin tiloihin. Se ei tule olemaan yksinkertaista, koska laboratorion asiakkaiden tulee saada laboratoriovastauksia kaikkina vuorokauden aikoina muutosta huolimatta. Ainoita kertoja, kun koko laboratoriotoiminta on keskeytetty, ovat olleet niin G-osan kuin uuden F-osankin räjäytystyöt, jotka molemmat kestivät kuukausia.
Kun nyt jo pystyssä olevaa F-osaa varten alettiin tehdä räjäytystöitä kaksi kertaa päivässä, jouduttiin laboratoriotoimintakin keskeyttämään joka arkipäivä kahdesti räjäytysten ajaksi. Analysaattoreita ei voinut käyttää räjäytyksen hetkellä, ja tästä syystä laitteet ”ajettiin alas” etukäteen tiedossa olevan 30 minuutin aikaikkunan ajaksi. Lopullinen tuotantokatko riippui räjäytyksen todellisesta hetkestä kyseisen aikaikkunan sisällä. Jos räjäytys tapahtui aikaikkunan alussa, oli katko lyhyempi, jos se taas oli aikaikkunan loppupuolella, oli katkokin pidempi.
Katkon pituus riippui myös laboratoriolaitteiden luonteesta. Joillakin laitteilla katko oli muutamasta minuutista puoleen tuntiin kuten esimerkiksi verikaasulaitteilla. Kemian isoilla esikäsittelijään ja automaatiorataan liitetyillä analysaattoreilla taasen jouduttiin näytteiden laitto esikäsittelijälle lopettamaan jo noin 40 minuuttia ennen räjäytyksen aikaikkunaa, jotta itse analysaattoreilla ei olisi mitään näytteitä kesken silloin, kun aikaikkuna alkoi. Tämä tarkoittikin jo sitten keskimäärin 1,5 tunnin tuotantokatkoa kemian ja immunokemian tutkimuksille. Päivystysnäytteet eivät menneet esikäsittelijän ja radan kautta laitteille, joten niiden tuotantokatko saatiin pidettyä hieman lyhyempänä eli noin tunnissa.
Tärkeää oli, että informaatio toimi rakennustyömaan ja laboratorion välillä. Saimme viranomaisverkon käyttämään Virve-puhelimeen tiedon, milloin vaara oli ohi ja laitteet saatiin taas käynnistää ja ottaa käyttöön. Kemian laboratorio välitti sitten tiedon omien työpisteidensä lisäksi myös mikrobiologian ja patologian laboratorioihin.
Räjäytysten takia jouduttiin tekemään myös työvuorojärjestelyjä, koska tuotantokatkokset tarkoittivat myös töiden siirtymistä iltavuoron puolelle. Suurten näytemäärien analysointia ei voinut jättää vain päivystäjien harteille, joten yksi aamuvuorolainen teki räjäytyskuukausien aikana työvuoron klo 10–18. Tällä puolestaan oli vaikutus laboratorion aamun näytteenottokierron vahvuuteen, yksi vähemmän hakemassa näytteitä. Olimmekin tosi onnellisia, kun tieto räjäytysten loppumisesta vihdoin tuli.
Itse asiassa jo vuosia ennen näitä räjäytyksiä määriteltiin ensimmäisiä suuntaviivoja vielä kaukana tulevaisuudessa tapahtuvaa laboratorion muuttoa silmällä pitäen: Vuonna 2014 kaikki laboratorion prosessit kartoitettiin ja pistettiin kaaviokuvaksi.

Tämä kaavio piirrettiin jo vajaa kymmenen vuotta sitten.
Sitten perustettiin laboratorion muuttotyöryhmä, johon kuuluu lääkäri, kemisti ja laboratoriohoitajia. He olivat osa suurempaa koko sairaalan muuttotyöryhmää ja toivat tietoa asioista meille labralaisille osastokokouksissa. Näin tiesimme, missä vaiheessa muuttoprojekti etenee.
Ensi alkuun vain harvat ja valitut pääsivät tutustumaan uusiin tiloihin. Niinpä muuttoryhmä otti valokuvia tuolloin vielä tyhjistä tiloista meille kaikille näytettäviksi. Näin pohjapiirustukset alkoivat pikkuhiljaa muuttua mielikuviksi päissämme ja suunnitellut kalusteet ja laitteiden paikat alkoivat sijoittua tuonne tyhjään tilaan.

Vain harvat ja valitut pääsivät aluksi tutustumaan uusiin tiloihin pienissä ryhmissä. Kuva: Kirsi Salmela
Melko varhain piti siis alkaa pohtia myös kalusteita ja analysaattoreiden sijoittelua uuteen laboratorioon. Tämä olikin melko haastavaa hommaa, koska oli tiedossa, että jotkin analysaattorit tulevat vaihtumaan uusiksi vielä ennen muuttoa tai että uudet laitteet tulevat suoraan uuteen laboratorioon. Kuitenkaan tuossa suunnittelun alkuvaiheessa emme vielä tienneet, minkä valmistajan ja minkälaiset laitteet tulevat sitten aikanaan valituksi. Suunnittele siinä sitten. 🙂
Uusien laitteiden myötä reagenssit, liuokset ja kulutustavarat aina muuttuvat, jolloin emme voineet tietää tarkalleen, minkä verran tulemme tarvitsemaan esimerkiksi hyllytilaa näille tavaroille. Suunnitelmia jouduttiinkin tekemään pitkälti nykyisen laboratorion ja nykyisten analysaattoreiden pohjalta. Suunnittelemassa tässä vaiheessa olivat työryhmän lisäksi myös laboratorion vastuuhoitajat omien vastuualueidensa osalta. Kaikki laboratorion työntekijät pääsivät myös osallistumaan suunnitelmiin ja antamaan oman näkemyksensä ja ideoita asioihin. Eikä vähiten kahvihuoneen kohdalla! Yhteisen taukotilan kalustehankintojen värimaailma valittiin äänestyksen perusteella. Naisvaltainen ala kun on kyseessä, niin voitte arvata, että muuten asiaa ei olisi saatu päätettyä.
Uudessa laboratoriossa kliininen kemia, mikrobiologia ja patologia ovat jatkossa lähellä toisiaan samassa kerroksessa. Kaikilla kolmella laboratorioilla on osittain myös samanlaista toimintaa. Näytteiden vastaanotto tulee jatkossa olemaan yhteinen, joten joudumme miettimään, miten tuossa työpisteessä työt tullaan hoitamaan, minkä ammattiryhmien ja kuinka monen henkilön toimesta.
Kaiken tämän suunnittelun rinnalla alkoi monenmoinen touhu lisääntyä myös vanhassa laboratoriossa. Viime vuoden syksyllä alettiin tehdä suursiivousta ja ”konmaritettiin” oikein huolella heti, kun työn lomassa oli aikaa. Kukin kävi omassa työpisteessään läpi kaappeja ja hyllyjä: papereita, mappeja, työkaluja, kyniä, hiirimattoja, vihkoja sekä laboratoriotavaroita, joista aika oli jo eittämättä ajanut ohi laitteistojen jatkuvasti kehittyessä. Dekantterilaseja, erlenmayereita, mitta- ja täyspipettejä, mittapulloja, petrimaljoja, byrettejä, suppiloita jne. Vanhaa tavaraa heitettiin surutta menemään tai lajiteltiin kierrätykseen. Joitakin tavaroita säilytettiin ja uusiokäytettiin, kuten eksikaattoreita, joihin saattoi laittaa sisään vaikka jonkin kukka-asetelman laboratorion kaunistukseksi.

Tämän kaltaisia mappirivistöjä on laboratorio täynnä. Mitään papereita ei kuitenkaan saa viedä uuteen laboratorioon. Kuva: Kirsi Salmela.
Mitään papereita emme saa siirtää uuteen laboratorioon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hyllymetreittäin kansioita täytyy selata läpi ja miettiä, mitkä paperit voivat mennä kierrätyspaperiksi, mitkä tietosuojattavaan paperijätteeseen. Joidenkin papereiden informaatio täytyy säilyttää. Tällaisten paperien tiedot skannataan, tallennetaan tietokoneelle ja tarvittaessa tulostetaan paperille uudessa laboratoriossa. Tähän tehtävään on palkattu Miko, joka hoiti skannaustyön lisäksi myös lähetillemme kuuluvat tehtävät hänen kesälomansa aikana.

Miko Girsén skannaamassa papereita, jotka sitten aikanaan tarvittaessa tulostetaan uudessa laboratoriossa. Kuva: Kirsi Salmela.
Näytteiden logistiikka tulee täysin muuttumaan verrattuna entiseen. Nyt näytteet tulevat laboratorioon joko lähetin tuomana tai näytteenottajien mukana. Lähetti kiertää kaksi kertaa aamukierron aikana osastoilla ja tuo jo otettuja näytteitä analysoitavaksi. Loput kierron näytteet tulevat tekoon näytteenottajien mukana heidän saapuessaan takaisin laboratorioon, kun näytekierto on valmis. Uusiin tiloihin tulee käyttöön putkiposti, jonka avulla näytteitä voi lähettää osastoilta laboratorioon. Näin näyteputket aamukierroilta saadaan nopeammin tekoon. Myös osastot voivat lähettää ottamiaan näytteitä putkipostin avulla laboratorioon, jolloin hoitajien aikaa ei mene näytteiden kuljettamiseen meille labraan.
Suuri voimain ponnistus ja ihan oma lukunsa tulee olemaan laitteiden siirto vanhasta laboratoriosta uuteen ilman, että laboratoriotulosten saanti keskeytyy. Marraskuun alkupuolella alkaa ensimmäisen kemia-immunokemia-analysaattorin purku, sen jälkeen laitteen puhdistus, siirto uuteen laboratorioon ja lopuksi asennus paikoilleen siellä. Tämä vie aikaa noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen laite täytyy vielä verifioida eli ajaa tietty määrä näytteitä jokaisen testin osalta ja verrata tuloksia vanhassa laboratoriossa olevan analysaattorin antamiin tuloksiin samoista näytteistä. Neljäntenä viikkona laitteen toiminta vielä varmistetaan analysoimalla ei-kiireettömiä potilasnäytteitä, jotta nähdään, että esimerkiksi tietoliikenneyhteydet toimivat moitteettomasti.

Kemia-immunokemian analysaattori ja kemisti Tiina sekä laboratoriohoitaja- kollegat Rafeeda, Adline ja Manoj. Kuva: Kirsi Salmela.
Tämän kaiken jälkeen laitteiden roolit vaihtuvat: uudessa laboratoriossa oleva laite otetaan tuotantokäyttöön 5.12. ja toisen kemia-immunokemia-laitteen siirto voi alkaa. Sen siirto vie kaiken kaikkiaan verifiointi mukaan lukien kolme viikkoa. Käytännössä kemia-immunokemian tuotanto on siis yhden laitteiston varassa lähes kaksi kuukautta. Näytteitä voidaan tuona aikana lähettää tarvittaessa myös Ratamoon, Lappeenrantaan tai Meilahteen tehtäväksi.
Toisaalta esimerkiksi verikaasulaitteiden siirto on puolestaan helpoimmasta päästä: Ota sähköpiuha irti seinästä, laite kainaloon ja menoksi. Töpseli seinään uudessa labrassa ja käytä. Suunnilleen noin. Toki verifiointi on tehtävä myös näille laitteille. Kahden ääripään väliin mahtuu laboratorion lukuisten muiden laitteiden siirrot ja verifioinnit: hematologian verenkuva- ja hyytymisanalysaattorit, kolme virtsantutkimukseen liittyvää laitetta ja verikeskuksen analysaattori, jolla määritetään veriryhmät ja tehdään verensiirtotutkimuksia.

Verikaasuanalysaattorilla työskentelemässä bioanalyytikko-opiskelija Tiia Rämä, joka on kesäsijaisena kliinisen kemian laboratoriossa. Kuva: Kirsi Salmela.
Analysaattoreiden lisäksi siirretään kaikenlaista tavaraa, kuten vesihauteita, lämpökaappeja, sentrifuugeja, mikroskooppeja, sekoittajia, vaakoja, pipettejä, tislatun veden laitteistoja, jääkaappeja, pakastimia ym.
Patologian laboratorion tutkimustuloksia ei tarvitse saada kaikkina vuorokauden aikoina. Kuitenkin osa päiväaikaiseen leikkaustoimintaan liittyvistä näytteistä on sellaisia, joiden tulokset pitää saada noin puolen tunnin kuluessa kudosnäytteen ottamisesta, kuten esimerkiksi rintasyöpäleikkauksissa. Näissä tilanteissa kirurgi odottaa vastausta leikkaussalissa ja tuloksesta riippuu, kuinka leikkauksessa edetään. Muuttopäivänä tällaisia leikkauksia ei siis voida tehdä.
Mikrobiologian laboratoriossa ei varsinaisesti ole kiireanalytiikkaa, mutta analytiikkaan liittyvien veriviljelyautomaattien siirto on kriittinen. Laitteissa on analysoitavana suuri määrä näytteitä, ja laitteet ovat tämän takia hyvin painavia. Siirtoreitti tulee tarkistaa hyvissä ajoin etukäteen. Laitteita ei saa kallistaa, vaan niiden tulee pysyä koko siirron ajan pystysuorassa, joten tilaa oviaukoissa pitää olla riittävästi ja kynnyksiä ei matkan varrella saa olla. Lisäksi siirron tulee tapahtua nopeasti, jotta näytteiden analysointiin ei tule keskeytyksiä. Hyvät suunnistuskartat ovat siis tarpeen ja reittivalinnan on oltava selvä jo lähtiessä. Lisäksi atk-liitäntä pitää saada testattua, jotta tiedot siirtyvät oikein laboratoriojärjestelmään.
Itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2023 pitäisi koko kliinisen kemian ja mikrobiologian tuotannon pyöriä uusissa tiloissa. Joitain rinnakkaislaitteita siirretään vielä tämän päivän jälkeenkin, kuten aiemmin kuvattu kemia-immunokemian toinen analysaattori. Tällaisella aikataululla ehdimme vielä ennen joulua reagoida mahdollisiin eteen tuleviin ongelmiin, joita ei kenties ole osattu ennakoida. Toivottavasti mitään suurempaa ei ilmene ja henkilökuntakin onnistuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa laboratoriossa töitä tekemässä. 😉 Yhteinen toiveemme on, että laboratorion väki pääsisi viettämään joulua rauhassa, niin töissä kuin kotonakin.
Ennen kuin olemme kelpoisia toimimaan uudessa F-osassa, tulee kaikkien siellä työskentelevien osallistua paloturvallisuuskoulutukseen ja alkusammutusharjoitukseen. Näihin harjoituksiin pitää kaikkien osallistua tasaisin väliajoin toki muulloinkin. Lisäksi jokaisen tulee ottaa osaa perehdytys- ja turvallisuuskävelyihin uusissa tiloissa. Kävelyt toteutuvat syksyn aikana ja tällöin pääsemme jo kaikki omin silmin näkemään laboratoriotilat kalusteineen. Samalla alkaa hahmottua, miten analysaattorit tulevat sijoittumaan laboratoriotiloihin. Tähän mennessä olemme suunnitelleet ja merkinneet laitteiden paikkoja vain piirustuksiin.
Mitään vanhaa ei siis saa siirtää uuteen laboratorioon, ellei sitä pysty puhdistamaan ja puunaamaan pöpöistä puhtaaksi. Miten sitten käynee henkilökunnan siirtymisen kanssa? Desinfektion kauttako mekin sinne menemme? 😉 Entä osaako sitä kulkea uusia käytäviä pitkin, jos on 40 vuotta tallannut samoja polkuja?
Sanoisin, että kyllä osaa. Ainakin oppii ajan kanssa. Ja tää on se hetki, kun olisi hyvä karistaa pölyt harteilta ja antaa uusien tuulien puhaltaa pääkopassa. Sieltä voi viritä jotain uutta ja innovatiivista ja löydämme uusia tapoja tehdä tätä työtä aina vain paremmin.
Kuvittelen itseni jo nyt labran kahvihuoneeseen. Katson ikkunasta kahvikuppi kädessä puiden latvoja. Meri näkyy lehdettömien puiden oksien lomasta. Tulisipa jouluksi lunta. Takaa kuuluu tuttuakin tutumpia labran ääniä. Olipahan muutto, tulipahan tehtyä! Me teimme sen! Tästä on hyvä laskeutua joulun viettoon.
Nähtäväksi jää toteutuuko kaikki suunnitellusti, tuleeko kuvitelmistani totta ja saammeko valkoisen joulun.