Kun ihmisen elämä tulee päätökseen, kun ihminen kuolee, on vainajan läheisillä paljon erilaisia asioita hoidettavana pian kuoleman jälkeen. Samaan aikaan luopumisen herättämät tunteet ovat usein pinnalla. Sairaalan osastojen ja vainajapalveluiden henkilökunta opastavat omalta osaltaan käytännön asioissa. Itse työskentelen sairaalassa pappina ja teen tiivistä yhteistyötä sairaalan vainajapalveluiden vahtimestarin Emppu Säyriön kanssa. Tässä blogitekstissä kerron sairaalan vainajapalveluista, uusista vainajansäilytystiloista sekä niiden yhteydessä olevasta uudesta kappelista.

Vainajapalveluiden toiminta sisältää vainajien vastaanottamisen, säilyttämisen ja luovuttamisen. Vainaja siirretään osastolta kuoleman jälkeen vainajansäilytystiloihin. Kymenlaakson keskussairaalan vainajansäilytystiloihin tuodaan myös muualla kuin sairaalassa menehtyneitä vainajia.  Vahtimestari Emppu kuvaa omaa työtään seuraavasti: ”Sovin hautaustoimiston kanssa ajankohdan jolloin vainaja tullaan arkuttamaan. Kirjaan vainajat vainajakirjalle ja Lifecare-järjestelmään. Teen paljon yhteistyötä hautaustoimistojen ja poliisin kanssa, sekä heidän kanssaan, jotka kuljettavat vainajia ruumiinavaukseen. Keskustelen myös omaisten kanssa niin puhelimessa kuin myös paikan päällä.

Vainajansäilytystilat ovat vahtimestari Empun työmaata. KUVA: Hanna Hietanen

Uudet vainajansäilytystilat ovat aikaisempaa tilavammat ja muutenkin on pyritty siihen, että tilat ovat tarkoituksenmukaiset. Vainajille on riittävästi säilytystilaa. Arkutukselle on oma tila ja vahtimestarille oma toimisto. Tilojen yhteydessä on myös erillinen pesutila muslimivainajan rituaalipesua varten.

Pesutila muslimivainajan rituaalipesua varten. KUVA: Hanna Hietanen

Omaisilla on mahdollisuus hyvästellä läheisensä jo osastolla heti kuoleman jälkeen. Vainajan hyvästelyhetken voi sopia myös vainajansäilytystilojen yhteydessä olevaan kappeliin. Monet pitävät tärkeänä sitä, että oman surunsa keskellä on vielä mahdollisuus nähdä ja hyvästellä heille rakas ihminen. On tärkeää, että sairaalan monien huoneiden joukossa on myös tällainen rauhallinen huone vainajan hyvästelyä varten. Joskus omaiset haluavat olla myös vainajaa pukemassa arkkuun laiton yhteydessä. Silloin, kun omaiset haluavat vielä hyvästellä vainajan, sovitaan hyvästelyhetki usein siihen yhteyteen, kun hautaustoimiston henkilökunta hakee vainajan eteenpäin. Mutta hyvästelyhetken voi sopia myös muuhun ajankohtaan. Sopiessaan monista käytännön asioista hautaustoimiston kanssa, omaiset sopivat myös vainajan noudosta ja sen ajankohdasta yhteistyössä Empun kanssa.

Omassa työssäni sairaalapappina tapaan läheisensä menettäneitä omaisia. Jos omaiset haluavat hyvästellä vainajan avoimen arkun äärellä, voivat he viettää kappelissa hyvästelyhetken ihan keskenäänkin. Mutta voin olla heidän kanssaan, jos he niin toivovat. Silloin on myös mahdollista vaikkapa laulaa tai rukoilla avoimen arkun äärellä, tai hiljentyä yhdessä saattohartauteen. Näissä tilanteissa kuuntelen mielelläni omaisia siitä, mitä he tuolta hetkeltä toivovat. Joskus riittää sekin, että ollaan vain hiljaa – ei hyvästelyyn tarvita aina sanoja.

Hautaustoimiston henkilökunta noutaa vainajan sairaalalta, jolloin vahtimestari Emppu on vainajan luovuttamassa. ”Luovutuksen yhteydessä tarkistetaan henkilöllisyys, siistitään vainaja, huolehditaan että tahdistimet ynnä muut hoitolaitteet ja korut on poistettu, merkitään luovuttaja ja hakija kirjaan ja Lifecareen,” kertoo Emppu.

Sairaalapastori Hanna voi olla mukana kappelissa omaisten kanssa. KUVA: Emppu Säyriö

Mahdollinen hautajaisten yhteydessä toimitettava vainajan siunaaminen tapahtuu yleensä muualla kuin sairaalassa. Mutta myös sairaalan kappelissa on mahdollista toimittaa hautaan siunaaminen. Silloin meitä on koolla vain pieni joukko saattajia, koska kappelissa on tilaa vain 15 saattajalle. Usein saattajia on vain muutama. Omaiset voivat myös keskenään pitää muistohetken, tai kutsua paikalle oman uskontokuntansa edustajan tai jonkun muun puhujan.

Uusi kappeli vihittiin käyttöön syyskuussa. Koronatilanteesta johtuen tilaisuus oli pieni, suljettu tilaisuus. Vihkimisen toimitti Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Mukana oli myös ortodoksiseurakunnan osuus. Sairaalan kappeli on kaikkien käytettävissä uskontokunnasta riippumatta.

Kappelin verhojen sävyihin voi liittää surun eri sävyjä. KUVA: Emppu Säyriö

Uusi kappeli on vanhaa pienempi, mutta tunnelmaltaan edellistä lämpimämpi. Istumapaikkoja on sama määrä kuin aiemminkin eli viisitoista. Lämminhenkistä tunnelmaa luomassa ovat omalta osaltaan puiset pinnat, säädettävä valaistus sekä toisella seinustalla olevat kauniit ja lämpimänsävyiset verhot. Tammesta valmistetut puinen risti sekä hiekka-astia ja –lapio ovat Puutaide Klamilan puusepän käsialaa – varta vasten uuteen kappeliimme suunnitellut.

Puutaide Klamilan puusepän valmistamat upeat puutuotteet. KUVA: Hanna Hietanen

Uusi kappeli sijaitsee aivan sairaalan vanhan ja uuden osan saumakohdassa. Käännyttäessä vanhan puolen alueelle, opaskyltit ohjaavat vanhan ambulanssirampin ohi suoraan kappelin eteen. Kappelin edessä on muutama parkkipaikka varattuna kappelissa vierailevien omaisten käyttöön.

Omaisia varten on kappelille oma sisäänkäynti. KUVA: Hanna Hietanen

Kappelille saapuville omaisille on oma sisäänkäynti, joka tuo levolliseen odotustilaan. Tämä on myös parannus entiseen verrattuna, sillä aikaisemmin omaisten odotustila puuttui kokonaan, ja vainajaliikenne kulki samasta ovesta omaisten kanssa. Erillinen odotustila antaa omaa läheistään saattamaan tuleville mahdollisuuden istahtaa hetkeksi ennen kappeliin siirtymistä. Myös odotustilan lämmintä tunnelmaa palvelevat puiset pinnat sekä kauniit verhot.

Levollinen odotustila läheistään saattamaan tulevia omaisia varten. KUVA: Hanna Hietanen

Vainajansäilytystilat ja kappeli ovat oleellinen osa sairaalan palveluita. On hienoa, että uudet tilat mahdollistavat vainajaa kunnioittavat palvelut, joissa myös surevien omaisten kohtaaminen on keskeisellä sijalla.

Usein kappelissa lauletaan ”Maa on niin kaunis”. Tuon laulun sanoilla toivotan Sinulle rauhaisaa joulunaikaa!

Maa on niin kaunis,

kirkas Luojan taivas,

ihana on sielujen toiviotie.

Maailman kautta

kuljemme laulain,

taivasta kohti matka vie.

Ensihoito toimii pääsääntöisesti sairaalan ulkopuolella, ihmisten kotiosoitteissa, julkisilla paikoilla, työpaikoilla, maanteillä, saaristossa, maastossa, hoiva- ja hoitolaitoksissa ja niin edelleen. Ensihoito suorittaa Kymenlaaksossa vuosittain noin 30 000 tehtävää. Ambulanssilla suoritettavia sairaaloiden välisiä siirtokuljetuksia tehtävistä on noin 2 500. Sairaala on tärkeä ja välttämätön kiintopiste ensihoitotyössäkin, potilaiden ensihoidon jälkeinen hoito toteutetaan aina sairaalassa.

Aiemmin potilaiden luovutus ensihoidolta sairaalaan tapahtui Kotkassa niin sanotun ambulanssirampin kautta. Ambulanssiramppi oli suurimman osan vuotta hyvin tuulinen ja kylmä paikka, lisäksi sairaalan vanha pääovi sijaitsi samalla rampilla. Ovien edessä oli myös korotettu kävelykaista, joka aiheutti paaripotilasta siirrettäessä turvallisuusriskin. Ambulanssirampilla autosta ulos otettu potilas oli siis aina sään armoilla ja ohi kulkevien ihmisten vapaasti seurattavissa. Tähän tilanteeseen haluttiin uudistuksessa parannusta ja parannus saatiinkin, kun uuden G-sairaalan yhteyteen rakennettiin ambulanssihalli.

Ambulanssihallin kautta sairaalassa asioivat vain ensihoito, poliisi ja sosiaali- ja kriisipäivystys, tila on kulunvalvottu ja lukittu.

Nyt potilaat luovutetaan sääolosuhteilta ja ulkopuolisten katseilta suojassa, kynnyksiäkään ei haasteena ole. Inhimillisyys, turvallisuus ja intimiteetin varjeleminen ovat uusissa tiloissa kunnossa. On myös paljon tilanteita, joissa poliisi asioi asiakkaansa kanssa sairaalan päivystyksessä, tämäkin asiointi tapahtuu nyt työturvallisesti ambulanssihallimme kautta muiden katseilta suojassa.

Hallissa on maalatut pysäköintiruudut kuin missä tahansa P-talossa

Halli toimii myös mahdollisessa suuronnettomuustilanteessa potilaita vastaanottavan hoitoryhmän tilana. Halliin mahtuu yhtäaikaisesti kuusi ambulanssia potilasta luovuttamaan. Yksi erinomainen potilasturvallisuutta lisäävä yksityiskohta on sekin, että ambulanssihallista on suora kulkuyhteys hätätilahuoneeseen. Korkeariskisesti sairastunutta tai vammautunutta potilasta ei tarvitse kuljetella sairaalan käytävillä vaan hänet voidaan siirtää suoraan autosta hätätilahuoneessa odottavan hoitotiimin huomaan.

Ambulanssit käyttävät hallia noin 15 000 kertaa vuodessa, Keskussairaala on nykyisin ainut päivystyspiste Etelä-Kymenlaaksossa johon ambulanssit kuljettavat potilaita. Lisäksi Kouvolasta ambulanssit kuljettavat merkittävän määrän potilaistaan suoraan Kotkaan.

Tukitoiminnat uusiin tiloihin

Ensihoidon varastotoimintojen keskittäminen uuteen G-sairaalaan tuo toiminnallisia ja taloudellisia hyötyjä. Ambulanssien asemapaikat on hajasijoitettu ympäri Kymenlaaksoa ja aiemmin jokaisella asemapaikalla on ollut omat hoitotarvike, happi- ja lääkevarastonsa. Aiempi malli on ollut aikamoinen logistinen haaste ja lisäksi varastoihin oli muodostunut melkoisia varmuuskertoimia pahan päivän varalle. Uuteen sairaalakiinteistöön toteutettiin ensihoidolle omat varastotilat niin hoitotarvikkeille kuin happipulloille. Tuotteille on sovittuna hyllytyspalvelu, joka huolehtii tiettyjen hälytysrajojen puitteissa siitä, että hyllyssä on aina tavaraa. Koko sairaalan lääkehuolto siirtyi uuden sairaalan myötä myös nykyaikaisen lääkehuoltojärjestelmän käyttäjiksi, niin myös ensihoito.

Uusi toimintamalli on mahdollistanut toiminnallisesti ja taloudellisesti järkevämmän toiminnan.

Ambulanssit täydentävät nykyisin hoitotarvikkeet ja lääketarpeensa käydessään keskussairaalalla. Useimmiten tietysti asiat hoituvat potilaan luovuttamisen yhteydessä, koska keskussairaala on ainut päivystyspiste johon ambulanssit potilaita Etelä-Kymenlaaksossa kuljettavat. Kouvolasta Kotkaan potilaita tuovat ambulanssit täydentävät myös autonsa heti potilaan luovuttamisen jälkeen Kotkassa. Uusi toimintamalli on mahdollistanut toiminnallisesti ja taloudellisesti järkevämmän toiminnan. Lääkkeiden varastoiminen eri asemapaikoilla koettiin aiemmin aikamoiseksi riskiksi, uudessa mallissa lääkkeet säilytetään sairaalalla ja sieltä täydennetään vain puuttuva tai käytetty lääke autoon. Emme maksa siis lukuisissa varastoissa seisovasta materiaalista tai lääkkeistä, vaan kustannukset muodostuvat selkeämmin kulutuksen mukaisesti. Hyllytyspalvelu takaa, että tuotteita on aina riittävästi saatavilla.

Yhteistyö eri ammattilaisten kanssa on tiivistynyt muutoinkin G-sairaalaan avautumisen jälkeen. Olemme solmineet yhteistyötä muun muassa sairaalahuoltajien kanssa. Otan esimerkin vaikkapa vammapotilaiden ryhmästä. Vammapotilaiden kuljetuksen ja siirron aikaiseen tukemiseen käytetään usein tyhjiöpatjaa. Tyhjiöpatja on autoissa tilaa vievä erityistuote, joita autoihin on mahdollista sijoittaa vain yksi. Hyvään ja turvalliseen vammapotilaan käsittelyyn liittyen potilas siirretään tyhjiöpatjalla ambulanssin paareilta sairaalaan ja häntä siirrellään siinä vammojen kuvantamisen ja muun tutkimisen ajan.

Hätätilapotilaat siirretään ambulanssihallista suoraan hätätilahuoneeseen, jossa aloitetaan kaikkein vaativinta tutkimusta ja hoitoa tarvitsevien potilaiden hoito.

Aiemmin ambulanssit palasivat esimerkiksi Kouvolan alueelle ilman tyhjiöpatjaa, eikä yksikön käytettävyys esimerkiksi liikenneonnettomuuksiin tai muihin korkeariskisiin vammatehtäviin paluumatkalla ollut asianmukainen. Olemme nyt investoineet tuonne G-sairaalaan muutamia tyhjiöpatjoja ja organisoineet toiminnan niin, että potilaan alle jäävä patja menee vapauduttuaan sairaalahuollon ammattilaisten pesuun, kuivaukseen ja uudelleen pakattavaksi odottamaan ambulanssikäyttöä. Ambulanssihenkilöstölle on hallissa aina valmiina puhtaita ja käyttökuntoisia vaihtopatjoja autoon nostettavaksi. Näin toimien saamme pidettyä ambulanssien varustuksen myös tältä osin aina kunnossa. Aiemmin on saattanut olla niin, että tyhjiöpatja poistetaan potilaalta heti sairaalaan luovuttamisen jälkeen, vaikka potilaan kuvantaminen esimerkiksi on ollut vielä tekemättä. Lisäksi ensihoitajat ovat pesseet ja kuivanneet patjoja ja tästä huoltoon kuluneesta ajasta johtuen yksiköiden hälytysvalmiusajat ovat kärsineet. Vaihtoehtoisesti autot ovat voineet palata asemapaikoilleen ilman tyhjiöpatjaa. Asemalla on sitten laitettu varapatja autoon.

Prosessien kehittämismahdollisuuksiin on positiivisesti vaikuttanut uuden sairaalainfran lisäksi myös se, että Kymsote on edeltävästi ottanut ensihoitoa merkittävästi omaksi toiminnakseen, vaikka toimimme edelleen monituottajamallilla. Tuotamme palveluista valtaosan itse, lisäksi sopimuskumppaneitamme ovat Kymenlaakson pelastuslaitos ja Med Group ensihoito.

Virve-puhelimen piippaus havahduttaa yövuoron kaksi röntgenhoitajaa: ”AVH-potilas tulossa hätätilahuoneeseen kymmenen minuutin kuluttua.” Kello käy varhaista aamuyötä. Toisen hoitajan käsi hamuilee taskua, nappaa virven käteensä, ja vastaa: ”Röntgen kuittaa.”

Tuttujen rutiinien aloittaminen karkottaa aamuyön tuntien väsymyksen silmistä. Onko tietokonetomografialaite käyttövalmiina? Onko varjoaineruiskussa varjoainetta riittävästi? Onko liikuteltava osastokone valmiina odottamassa? Ja vielä yleissilmäys tutkimushuoneeseen, ennen kun röntgenhoitaja avaa huoneiden välisen liukuoven.

Keskussairaalan G-osan avautuminen sujuvoitti aivohalvauspotilaiden tutkimuspolkua merkittävästi. Diagnosoivan laitteen ja hoitohuoneen välimatka saatiin olemattomaksi. Päivystysröntgeniin saatiin myös uusi tietokonetomografialaite. Tämä tarkoittaa sitä, että pystymme kuvaamaan potilaan juuri sillä hetkellä, kun potilas kuvauksen tarvitsee.

Tämänkertainen potilas on keski-ikäinen nainen, jolla on perussairautena kohonnut verenpaine. Oikea suupieli roikkuu, puheen tuottaminen on hankalaa ja oikean käden puristusvoima on heikentynyt. Oireet ovat alkaneet puolitoista tuntia sitten, eli hän on niin sanotussa aikaikkunassa mahdollista liuotushoitoa varten.

Päivystävä lääkäri on pyytänyt kuvattavaksi pään tietokonetomografian, kaulasuonten varjoaineangiografian sekä tavallisen keuhkokuvan.

Päivystyksen sairaanhoitajat tuovat potilaan tietokonetomografihuoneeseen paareilla, josta hoitajat siirtävät potilaan tietokonetomografian tutkimussängylle.

Hoitaja tuo potilaan hätätilahuoneesta tietokonetomografiahuoneeseen. KUVA: Minna Kujala

Potilashoitajana toimiva röntgenhoitaja varmistaa, että potilaan kädessä oleva suoniyhteys on toimiva. Sen jälkeen hän yhdistää potilaan kanyylin varjoaineruiskuun. Hyvää suoniyhteyttä tarvitaan kaulasuonten tutkimuksessa annettavaa suonensisäistä varjoainetta varten.

Röntgenhoitaja yhdistää potilaan kanyylin varjoaineruiskuun (vas.). KUVA: Minna Kujala

Potilashoitaja kertoo potilaalle alkamassa olevista tutkimuksista. Ennen tutkimusten aloitusta hän vielä tarkistaa, että potilas on hyvässä asennossa tutkimuksia varten.

Potilaan tutkimusasennon tarkistus. KUVA: Minna Kujala

Samaan aikaan säätöhuoneen puolella tietokonetomografialaitetta käyttävä röntgenhoitaja valitsee laitteelta oikeat kuvausohjelmat. Hän myös ohjelmoi varjoaineruiskun valmiiksi.

Koska tutkimuksessa käytetään röntgensäteitä, potilas jää tutkimuksen ajaksi tutkimushuoneeseen yksin. Häntä valvotaan kuitenkin kameroiden, mikrofonien ja huoneiden välisen ikkunan avulla. Tarvittaessa käytössä on erilaisia potilaaseen itseensä sekä kuvauslaitteeseen liitettyjä valvontalaitteita.

Ensin hoitajat kuvaavat pään ilman varjoainetehostetta, ja heti perään kaulasuonet. Kaulasuonten tutkimuksissa annetaan suonensisäistä varjoainetta. Kuvaus ajoitetaan varjoaineruiskutukseen nähden siten, että kaulasuonet näkyvät kuvissa ideaalisti. Varjoaineen ruiskutuksen potilas tuntee yleensä ohimenevänä, lämpöisenä humahduksena läpi vartalon. Kaiken sujuessa normaalisti, potilas on tutkimuspöydällä viidestä kymmeneen minuuttiin.

Tutkimuksen jälkeen röntgenhoitaja tarkista potilaan voinnin ja irrottaa varjoaineruiskun potilaan kanyylista. Ennen paluuta hätätilahuoneeseen hänestä otetaan vielä keuhkokuva siirrettävällä osastokuvauslaitteella.

Röntgenhoitaja valmistelee osastokuvauslaitteen keuhkokuvan ottoa varten. KUVA: Minna Kujala

Konetta käyttänyt röntgenhoitaja tekee tällä välin tarvittavat kuvasarjat valmiiksi koneeseen ennalta ohjelmoitujen oletuskuvasarjojen pohjalta. Hoitaja suoristaa kuvat ja kääntää ne tutkimuksen vaatimiin hyvän kuvan standardit täyttäviin asentoihin. Lopuksi hän lähettää ne sähköiseen kuva-arkistoon sekä kirjaa potilaalle tehdyt tutkimukset potilaan sairauskertomukseen.

Tietokonetomografialaite tekee potilaasta vaakasuuntaisia kuvaleikkeitä. Siksipä laite tunnetaan myös leikekuvauslaitteena.

Perusperiaate on, että jokaisesta tutkimuskohteesta tehdään kuvat kolmessa vastakkaisessa suunnassa. Usein kuvasarjat ovat kuitenkin suunniteltuja anatomisten vaatimusten pohjalta, jolloin unohdetaan vaaka- pysty- ja poikkilinjat. Kuvia rakennetaan myös samasta kohteesta erilaisin kuvaikkunoin, esimerkiksi korostaen kohteen pehmytosa- tai luustorakenteita.

Röntgenhoitaja tekee potilaan kuvasarjoja laitteen ohjauspäätteella. KUVA: Minna Kujala

Kun kuvat ovat valmiina, päivystävä lääkäri katsoo kuvat. Jokaisen tutkimuksen kuitenkin sanelee joko radiologi tai radiologiaan erikoistumassa oleva lääkäri. Sanelu tapahtuu virka-aikana meillä KOKS:ssa ja päivystysaikana HUS:ssa. Aivohalvausoirein saapuvan potilaan kuvat katsoo usein myös neurologi.

Tämänkertaisella potilaalle kaikki tehdyt tutkimukset viittasivat tuoreeseen aivoinfarktiin, ja hänelle aloitettiin liuotushoito hätätilahuoneeseen paluun jälkeen.

Miksi kuvaukset sitten tehdään?

Tietokonetomografiatutkimuksilla tavoitellaan aivohalvauspotilaan kuvantamisessa sekä diagnoosia että erotusdiagnoosia. Kuvista etsitään myös mahdollisia vasta-aiheita liuotushoidolle.

Pään tutkimuksessa etsitään viitteitä aivoinfarktista tai aivoverenvuodosta, jotka molemmat voivat aiheuttaa aivohalvaukseen sopivia oireita. Jos potilaalla on aivoverenvuoto, liuotushoitoa ei voida antaa. Jos vuotoa ei näy, liuotushoito voidaan aloittaa, mikäli muut liuotushoidon edellytykset täyttyvät.

Kaulasuonet taas kuvataan siksi, että aivohalvausoireiden syynä voivat olla myös kaulavaltimoiden tukokset ja tiukat ahtaumat. Näiden tavallisin hoito on verisuonikirurgia, mutta niitä voidaan yrittää aukaista myös liuotushoidolla ja suonensisäisillä toimenpiteillä.

Lisää aiheesta:

Aivoinfarkti ja TIA
https://www.kaypahoito.fi/hoi50051

Aivohalvaus (Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto) https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00001

Kymenlaakson keskussairaalan uusi sädehoitoyksikkö vastaanotti ensimmäiset asiakkaansa perjantaina 18. syyskuuta. Uudessa sädehoitoyksikössä voidaan hoitaa asiakkaita kahdella sädehoitolaitteella, mikä auttaa turvaamaan kaikkien Kymenlaakson syöpäpotilaiden sädehoidot. Toinen sädehoitolaite otetaan käyttöön lokakuussa.

– Oli hienoa nähdä, että potilaat olivat tyytyväisiä hoitoonsa ja kiittelivät myös osaavaa henkilökuntaa, ylifyysikko Juha Korhonen kertoi.

– Kahden uuden sädehoitolaitteen myötä pääsemme nyt ottamaan merkittävän askeleen kohti kaikkien Kymenlaakson sädehoitopotilaiden hoitamista paikallisesti. Laajennetut tilat ja uudet laitteet parantavat entisestään mahdollisuuksia toteuttaa sädehoitotyötä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun kaikista tärkein, eli henkilökunta, on ihan täyttä timanttia, niin uskomme, että pystymme tukemaan sädehoitopotilaiden kyseistä elämänvaihetta niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Toivottavasti tämä kaikki näkyisi positiivisesti asiakkaillemme, Korhonen sanoi.

Uuden sädehoitoyksikön rakentaminen Kymenlaakson keskussairaalan eteläpäädyssä aloitettiin maaliskuussa 2019. Laajennuksen ja peruskorjauksen arvioidaan olevan kokonaisuudessaan valmiina keväällä 2021.

– Peruskorjauksen valmistumisen jälkeen tarvitsemme vielä monia sädehoidon työtä tukevia työtiloja sädehoidon välittömään läheisyyteen. Uudet laitteet ovat toki merkittävä muutos, mutta sädehoidon kaltaisella alalla työtä ja työolosuhteita on jatkuvasti kehitettävä. Sädehoidon henkilökunta päivittää jatkuvasti tekniikoita, metodeja ja toimintatapoja pystyäkseen palvelemaan asiakkaitaan parhaalla mahdollisella tavalla, Korhonen sanoi.

– Olemme äärettömän ylpeitä sädehoidon henkilökunnasta; se miten sitoutuneesti ja korkealla moraalilla oman joukkueen työhön täällä suhtaudutaan, on ihan mahtavaa. Vaikka henkilökunta on isojen muutosprosessien myötä joutunut paiskimaan todella rajusti töitä, on timanttisen tiimimme joukkuehenki ja fiilis pysynyt todella positiivisena. Voisi jopa sanoa, että haasteet ovat entisestään tiivistäneet ja yhdistäneet tiimiä.

Et varmaankaan ole ainoa. Monelle käsite välinehuolto ei välttämättä kerro paljon, vaikka välinehuolto onkin yksi tärkeimpiä toimivan sairaalan peruskivijaloista. Yksikään sairaala ei toimi ilman kunnollista välinehuoltoa, oli välinehuolto sitten oma sisäinen yksikkö tai ulkoa ostettu palvelu. Kymenlaakson keskussairaalassa on keskitetty välinehuolto, joka palvelee sairaalan osastoja sekä erilaisia Kotkan alueen terveydenhuollon yksiköitä. Haminassa ja Kouvolassa on tällä hetkellä omat välinehuoltoyksikkönsä.

Mitä välinehuollossa sitten tapahtuu? Korjataanko siellä kenties rikkoutuneita välineitä tai ollaanko siellä konepajahaalarit päällä? Ei suinkaan, välinehuollossa pestään, desinfioidaan, kootaan, pakataan ja steriloidaan sairaalavälineistöä. Välinehuolto on korkean puhtausluokan osasto, jossa toimitaan aseptisesti.

Välinehuollossa käsitellään paljon erilaista välineistöä, kuten leikkausinstrumentteja ja hammashoidon, sairaalan eri osastojen, neuvoloiden ja terveyskeskusten välineitä. Korjaukset välineille kuitenkin tekee aina välinevalmistajan valtuuttama yritys, joka saattaa sijaita esimerkiksi Saksassa. Me välinehuollossa emme voi vääntää mutkalle menneitä pihtejä suoriksi tai korjata lohjennutta talttaa. Välinehuollon toimintaa säätelee lait, asetukset ja standardit, jotka antavat toiminnalle rajat.

Uusi välinehuolto

Uusi välinehuolto sijaitsee sairaalan G-osassa alimmassa kerroksessa, maan tasalla. Avarat ikkunat tuovat mukavasti luonnonvaloa työtiloihin. Tämä on odotettu uudistus verrattuna entiseen välinehuoltoon. Uudessa välinehuollossa kaikki koneet ja laitteet ovat uusia ja sisältävät modernia tekniikkaa. Toki monissa laitteissa toimintaperiaate on tuttu, mutta paljon on uudistuksia tullut verrattuna vanhan välinehuollon laitteisiin. Tämän vuoksi koko henkilökunta saa laitekoulutuksen ja suorittaa laitteiden ajokortit. Täysin uutta vanhaan verrattuna on välinehuollossa esimerkiksi nostin, joka tuo leikkausosastolta likaiset instrumentit suoraan välinehuoltoon.

Nostin, jolla välineet saapuvat välinehuoltoon leikkausosastolta.

Pesu- ja desinfektiokoneet ovat kaikki uusia ja huippuhienoja. Pesun ja desinfioinnin lisäksi nämä koneet myös kuivaavat välineet. Automaattinen kuljetin purkaa ja tuo puhtaat, desinfioidut ja kuivat välineet instrumenttienpesukoneista suoraan pakkaushuoneeseen.

Pesu-desinfektiokoneiden lastaaminen pesupuolella.

Välinehuollosta löytyy myös erillinen desinfioiva ultraäänipesulaite sekä uudet taipuisien tähystimien pesu-desinfektiokoneet.

Taipuisien tähystimien pesu-desinfektiokoneet. Kuvaaja Minja Auervuolle.

Puhtaan tähystimen asettelua koneeseen koulutusvaiheessa. Kuvaaja Minja Auervuolle.

Pesu-desinfektiokoneiden purkurata pakkaushuoneessa sekä kuivauskaappi. Kuvaaja Minja Auervuolle.

Pakkaushuoneessa instrumenttien ja hoitovälineiden puhtaus ja toimintakunto tarkastetaan. Niistä kootaan ja pakataan sterilointikääreisiin, sterilointipusseihin tai kontainereihin asiakkaan kanssa sovittuja tuotekokonaisuuksia. Erilaiset kokoonpanot voivat vaihdella todella paljon asiakkaiden tarpeiden mukaisesti: suurimmat kokonaisuudet sisältävät useita kymmeniä välineitä, pienimillään välineet pakataan yksittäin. Apuna käytämme tietojärjestelmää, josta tarvittaessa näkee pakattavien välineiden yksityiskohdat, kuten esimerkiksi yksilöintitunnukset, tuotekoodit tai kokoamis- ja pakkaamisohjeet. Asiakkaiden toiveiden lisäksi aina on huomioitava myös laitevalmistajien omat ohjeet, joita ei voi ohittaa prosessin aikana.

Instrumenttien pussituspiste pakkaushuoneessa. Pöytien korkeus on säädettävissä kullekin työntekijälle sopivaksi, joten työskennellä voi sekä seisten että istuen. Kuvaaja Mari Johansson.

Kuva välinehuollon pakkaushuoneesta. Kuvaaja Minja Auervuolle.

Autoklaaveihin sterilointikuorma lastataan perinteistä poiketen matalalta radalta. Autoklaaveissa puhtaat, desinfioidut, tarkastetut ja pakatut välineet steriloidaan höyryllä. Sterilointihöyryn lämpötila on ohjelmasta riippuen 121 tai 134 astetta ja sterilointiin käytetään erittäin puhdasta, Ro-vedestä tehtyä höyryä. Tavallinen vesijohtovesi ei ole laadultaan riittävän puhdasta sairaalan sterilointiprosessin erityisen tarkkoihin vaatimuksiin. Sairaalakäytössä höyrysterilointiprosessi on erittäin tehokas ja taloudellinen ja asiakkaille turvallinen. Steriloinnin jälkeen pakkaukset vielä tarkistetaan ja onnistuneen prosessin jälkeen lähetetään takaisin asiakkaille.

Autoklaavit, joissa pakattuja välineitä steriloidaan paineistetun höyryn avulla. Kuvaaja Minja Auervuolle.

Välinehuollossa on lisäksi matalalämpösterilointilaite, jossa steriloidaan välineitä, jotka eivät kestä korkeaa lämpötilaa. Matalalämpösteriloinnissa sterilointiin käytetään vetyperoksidia, jonka hajoamistuotteet ovat turvallisesti pelkkää happea ja vettä.

Uudessa välinehuollossa työskennellään 24/7 ja yövuorojen tekeminen on alkanut kesä- heinäkuun vaihteessa, jolloin leikkausosasto aloitti G-osassa toimintansa.

Uuteen välinehuoltoon siirtyminen on vaatinut ja vaatii edelleen henkilökunnalta ponnisteluja, sopeutumista ja uuden oppimista. Yhteistyöllä ja positiivisella asenteella saadaan kuitenkin kaikki toimimaan.

Muutto uusiin tiloihin on saanut eteensä odottamattomia haasteita ja toistaiseksi välinehuolto toimii vanhoissa tiloissa. Valtava määrä uusia laitteita ja uutta tekniikkaa luovat niin monimutkaisen yhdistelmän, että pientä hiomista vaaditaan edelleen. Kaiken täytyy toimia sataprosenttisen luotettavasti ennen kuin päästään tositoimiin. Onneksi meillä ollaan tarkkoja ja pidetään huolta kokonaisuuden toimivuudesta laadusta tinkimättä. Uusia haasteita toki saattaa tulla eteen muuton jälkeenkin, kuten kaikissa muuttoprosesseissa epäilemättä käy. Toivomme kaikki pääsevämme uusiin tiloihin mahdollisimman nopeasti, onhan muuttoa jo pidemmän aikaa suunniteltu ja odotettu.

Carea-Sairaalat Oy:n hallitus on käsitellyt tänään (1.7.2019) kokouksessaan Ratamo-hankkeen talonrakennuksen urakkakilpailutusta. Hallitus on päättänyt keskeyttää hankinnan. Hankinnasta on saatu vain yksi hyväksyttäväksi katsottava tarjous, jolloin riittävää vertailua hintojen kesken ei voida tehdä. Hallitus päätti, että 1.7. käsiteltyä tarjousta ei julkaista.

Samalla hallitus päätti, että hankinnasta käynnistetään uusi kilpailutus neuvottelumenettelynä. Uusi hankintamenettely käynnistetään mahdollisimman pikaisesti. Neuvottelumenettely aloitetaan julkaisemalla työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämässä ilmoituskanava HILMAssa hankintailmoitus. Ilmoitus pyritään julkaisemaan viimeistään 15. heinäkuuta. Ilmoituksella haetaan talonrakennusurakkaan useampia tarjoajia.

– Neuvottelumenettelyn aloittaminen tarkoittaa urakoitsijavalinnan viivästymistä. Aikatauluvaikutus selviää elokuun aikana, mutta alustavasti arvioituna talonrakennusurakan toteuttaja voisi olla tontilla alkuvuodesta 2020, arvioi projektijohtaja Kai Heiskanen.