Terveyssosiaalityö on potilaiden tukena myös uudessa Ratamokeskuksessa

Sosiaalityö nivoutuu erottamattomaksi osaksi terveydenhuoltoa – monen suomalaisen suuhun sopiva lyhenne ’sote’ ei siksi ole tuulesta temmattu. Terveyssosiaalityön keskeisenä tavoitteena on, että potilaan elämäntilanne pysyy mahdollisimman vakaana ja että tämä voi osallistua yhteiskuntaan sairastumisesta huolimatta. Sosiaalityöntekijät Kaisa Laurikainen ja Milla Andersson ovat Ratamokeskuksen terveyssosiaalityön ammattilaisia. Tässä blogissa he kertovat lisää arjestaan ja työstään.
Pohjois-Kymen sairaalasta uudenuutukaiseen Ratamokeskukseen on siirtynyt myös terveyssosiaalityön pieni, kaksi sosiaalityöntekijää käsittävä yksikkö. Terveyssosiaalityön vastaanottohuone sijaitsee rakennuksen 2. kerroksen vastaanottotiloissa.
Terveydenhuollossa tehtävä sosiaalityö eli terveyssosiaalityö voi edelleen olla monelle vieraampi käsite. Sillä on kuitenkin jo yli 100-vuotinen historia; terveydenhuollon sosiaalityö alkoi Suomessa vuonna 1921. Taustalla vaikutti ylihoitaja Sophie Mannerheim. Hän näki tarpeelliseksi, että terveydenhuollossa huomioitaisiin paremmin potilaiden senhetkinen elämäntilanne ja kotiutumisen jälkeinen selviytyminen.
Sosiaalityöntekijät Milla Andersson (etualalla) ja Kaisa Laurikainen. Kuva: Kirsi Kaitarinne
Ensimmäiset terveydenhuollon sosiaalityöntekijät olivat nimikkeeltään sosiaalihoitajia, jotka olivat koulutukseltaan sairaanhoitajia tai terveyssisaria. Koulutus siirrettiin yliopistoihin vuonna 1975, ja käyttöön vakiintui sosiaalityöntekijän nimike. Tällä hetkellä suomalaisessa terveydenhuollossa työskentelee noin tuhat sosiaalityöntekijää. Terveyssosiaalityöntekijän tehtävään hakeudutaan sosiaalityöntekijän yliopistotasoisella koulutuksella.
Mutta mitä terveyssosiaalityöntekijät oikein tekevät?
Terveyssosiaalityöntekijät antavat potilaille ja omaisille ohjausta ja neuvontaa muun muassa sosiaaliturvaan ja sosiaalipalveluihin liittyvissä asioissa. Tarvittaessa sosiaalityöntekijä antaa konkreettista apua tarvittavien hakemusten täyttämisessä. Lisäksi sosiaalityöntekijät osallistuvat potilaan kuntoutuksen suunnitteluun osana osaston tai poliklinikan moniammatillista työryhmää ja koordinoivat potilaan tarvitsemia palveluja. Sairaalan sisällä sosiaalityöntekijöiden yhteistyökumppaneita ovat muun muassa lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit ja asiakasohjaus.
Sosiaalityöntekijät tekevät paljon yhteistyötä myös ”ulospäin”, esimerkiksi sosiaalitoimen ja Kelan kanssa. Verkostoyhteistyö onkin keskeinen osa työtä. Ajoittain terveyssosiaalityöntekijä laatii lakisääteisiä ilmoituksia muille viranomaisille. Tällaisia ovat esimerkiksi edunvalvontailmoitus, huolenilmaus aikuissosiaalityöhön sekä lastensuojeluilmoitus.
Terveyssosiaalityöllä on jo yli 100-vuotinen historia Suomessa.
Voidaankin sanoa, että terveyssosiaalityön yhtenä keskeisenä tavoitteena on vaikuttaa potilaan ja/tai hänen perheensä elämäntilanteeseen niin, että sairastumisesta huolimatta taloudellinen toimeentulo, sosiaalinen suoriutuminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen voisivat jatkua niin pienin häiriöin kuin mahdollista. Terveyssosiaalityöntekijän tärkeänä tehtävänä on kartoittaa potilaan sosiaalista tilannetta ja sitä kautta kiinnittää huomio toimintakyvyn tunnistamiseen sekä etuuksien, palvelujen ja tuen tarpeen arvioimiseen. Terveyssosiaalityö tarjoaa myös psykososiaalista tukea niin potilaille kuin heidän omaisilleen.
Potilaan ja Ratamokeskuksessa toimivan terveyssosiaalityöntekijän tapaamista edeltää useimmiten erillinen yhteydenotto. Sekä osasto- että poliklinikkapotilaiden kohdalla yhteydenoton tekee pääsääntöisesti terveydenhuollon ammattihenkilö, yleensä hoitaja tai lääkäri. Molemmissa tapauksissa potilas on itse voinut esittää toiveen sosiaalityöntekijän tapaamiselle, mutta myös terveydenhuollon ammattihenkilö on voinut havaita tapaamistarpeen. Yhteydenotto voi tulla myös esimerkiksi potilaiden omaisilta.
Terveyssosiaalityön vastaanottohuone sijaitsee Ratamokeskuksen 2. kerroksessa. Kuva: Kaisa Laurikainen
Yhteydenoton jälkeen terveyssosiaalityöntekijä varaa potilaalle tapaamisajan tilanteen kartoittamiseksi. Osastopotilaita tavataan pääasiassa osastolla, poliklinikkapotilaiden kohdalla sosiaalityöntekijä on useimmiten ensin puhelimitse yhteydessä potilaaseen. Joskus asia hoituu puhelimitse, joskus on selkeintä tavata kasvotusten sosiaalityöntekijän vastaanotolla. Ratamokeskuksessa työskentelevät terveyssosiaalityöntekijät eivät tee kotikäyntejä.
Terveyssosiaalityöntekijän työtehtävät ovat moninaisia. Potilas voi kokea tarvitsevansa ohjausta tai neuvontaa johonkin etuuteen tai palveluun liittyen. Myös hakemusten täyttämisessä potilas saattaa tarvita apua. Välillä potilaiden kanssa on tarpeen käydä keskustelua esimerkiksi sairaalalaskujen maksamiseen liittyen, kun taloudellinen tilanne koetaan heikoksi. Seuraava tapaaminen voi koskea sitä, että potilaalla ei ole asuntoa, tai potilas on saamassa häädön. Jonkun toisen potilaan asunto puolestaan voi tarvita siivouksen järjestämistä. On myös mahdollista, että potilaalle tarvitsee hakea edunvalvontaa tai päihdekuntoutusta. Unohtaa ei sovi myöskään terveyssosiaalityön tekemää yhteistyötä vainajapalveluiden kanssa; ajoittain sairaalassa menehtyy henkilöitä, joilla ei ole omaisia. Tällöin sosiaalityöntekijä selvittelee, miten vainajan hautaaminen ja kuolinpesän asioiden hoituminen saadaan järjestymään.
Terveyssosiaalityöntekijän apua pyydetään usein jonkin yksittäisen, akuutin, tilanteen ratkaisemiseksi. Toisinaan taas kyseessä voi olla hyvinkin pitkäkestoinen yhteistyösuhde potilasta ohjaten, neuvoen ja tukien muuttuneessa elämäntilanteessa. Terveyssosiaalityö kulkee potilaan rinnalla hoitosuhteen ajan. Tarvittaessa terveyssosiaalityöntekijä ohjaa potilaan hänen tarvitsemiensa palveluiden piiriin.
Ratamokeskuksessa työskentelevät terveyssosiaalityöntekijät kohtaavat työssään koko elämän kirjon. Ja koska potilaiden tilanteet ovat vaihtelevia, ei puhelimen soidessa aina voi tietää, mitä on tulossa. Sen vuoksi työ on hyvin monipuolista, eikä kahta samanlaista päivää ole. Se on samalla työn rikkaus, joka pitää mielenkiintoa yllä.
Kymsoten terveyssosiaalityön laatima sosiaaliturvaopas aikuispotilaalle. Kuva: Kaisa Laurikainen