Aivohalvauspotilas päivystysröntgenissä

Virve-puhelimen piippaus havahduttaa yövuoron kaksi röntgenhoitajaa: ”AVH-potilas tulossa hätätilahuoneeseen kymmenen minuutin kuluttua.” Kello käy varhaista aamuyötä. Toisen hoitajan käsi hamuilee taskua, nappaa virven käteensä, ja vastaa: ”Röntgen kuittaa.”

Tuttujen rutiinien aloittaminen karkottaa aamuyön tuntien väsymyksen silmistä. Onko tietokonetomografialaite käyttövalmiina? Onko varjoaineruiskussa varjoainetta riittävästi? Onko liikuteltava osastokone valmiina odottamassa? Ja vielä yleissilmäys tutkimushuoneeseen, ennen kun röntgenhoitaja avaa huoneiden välisen liukuoven.

Keskussairaalan G-osan avautuminen sujuvoitti aivohalvauspotilaiden tutkimuspolkua merkittävästi. Diagnosoivan laitteen ja hoitohuoneen välimatka saatiin olemattomaksi. Päivystysröntgeniin saatiin myös uusi tietokonetomografialaite. Tämä tarkoittaa sitä, että pystymme kuvaamaan potilaan juuri sillä hetkellä, kun potilas kuvauksen tarvitsee.

Tämänkertainen potilas on keski-ikäinen nainen, jolla on perussairautena kohonnut verenpaine. Oikea suupieli roikkuu, puheen tuottaminen on hankalaa ja oikean käden puristusvoima on heikentynyt. Oireet ovat alkaneet puolitoista tuntia sitten, eli hän on niin sanotussa aikaikkunassa mahdollista liuotushoitoa varten.

Päivystävä lääkäri on pyytänyt kuvattavaksi pään tietokonetomografian, kaulasuonten varjoaineangiografian sekä tavallisen keuhkokuvan.

Päivystyksen sairaanhoitajat tuovat potilaan tietokonetomografihuoneeseen paareilla, josta hoitajat siirtävät potilaan tietokonetomografian tutkimussängylle.

Hoitaja tuo potilaan hätätilahuoneesta tietokonetomografiahuoneeseen. KUVA: Minna Kujala

Potilashoitajana toimiva röntgenhoitaja varmistaa, että potilaan kädessä oleva suoniyhteys on toimiva. Sen jälkeen hän yhdistää potilaan kanyylin varjoaineruiskuun. Hyvää suoniyhteyttä tarvitaan kaulasuonten tutkimuksessa annettavaa suonensisäistä varjoainetta varten.

Röntgenhoitaja yhdistää potilaan kanyylin varjoaineruiskuun (vas.). KUVA: Minna Kujala

Potilashoitaja kertoo potilaalle alkamassa olevista tutkimuksista. Ennen tutkimusten aloitusta hän vielä tarkistaa, että potilas on hyvässä asennossa tutkimuksia varten.

Potilaan tutkimusasennon tarkistus. KUVA: Minna Kujala

Samaan aikaan säätöhuoneen puolella tietokonetomografialaitetta käyttävä röntgenhoitaja valitsee laitteelta oikeat kuvausohjelmat. Hän myös ohjelmoi varjoaineruiskun valmiiksi.

Koska tutkimuksessa käytetään röntgensäteitä, potilas jää tutkimuksen ajaksi tutkimushuoneeseen yksin. Häntä valvotaan kuitenkin kameroiden, mikrofonien ja huoneiden välisen ikkunan avulla. Tarvittaessa käytössä on erilaisia potilaaseen itseensä sekä kuvauslaitteeseen liitettyjä valvontalaitteita.

Ensin hoitajat kuvaavat pään ilman varjoainetehostetta, ja heti perään kaulasuonet. Kaulasuonten tutkimuksissa annetaan suonensisäistä varjoainetta. Kuvaus ajoitetaan varjoaineruiskutukseen nähden siten, että kaulasuonet näkyvät kuvissa ideaalisti. Varjoaineen ruiskutuksen potilas tuntee yleensä ohimenevänä, lämpöisenä humahduksena läpi vartalon. Kaiken sujuessa normaalisti, potilas on tutkimuspöydällä viidestä kymmeneen minuuttiin.

Tutkimuksen jälkeen röntgenhoitaja tarkista potilaan voinnin ja irrottaa varjoaineruiskun potilaan kanyylista. Ennen paluuta hätätilahuoneeseen hänestä otetaan vielä keuhkokuva siirrettävällä osastokuvauslaitteella.

Röntgenhoitaja valmistelee osastokuvauslaitteen keuhkokuvan ottoa varten. KUVA: Minna Kujala

Konetta käyttänyt röntgenhoitaja tekee tällä välin tarvittavat kuvasarjat valmiiksi koneeseen ennalta ohjelmoitujen oletuskuvasarjojen pohjalta. Hoitaja suoristaa kuvat ja kääntää ne tutkimuksen vaatimiin hyvän kuvan standardit täyttäviin asentoihin. Lopuksi hän lähettää ne sähköiseen kuva-arkistoon sekä kirjaa potilaalle tehdyt tutkimukset potilaan sairauskertomukseen.

Tietokonetomografialaite tekee potilaasta vaakasuuntaisia kuvaleikkeitä. Siksipä laite tunnetaan myös leikekuvauslaitteena.

Perusperiaate on, että jokaisesta tutkimuskohteesta tehdään kuvat kolmessa vastakkaisessa suunnassa. Usein kuvasarjat ovat kuitenkin suunniteltuja anatomisten vaatimusten pohjalta, jolloin unohdetaan vaaka- pysty- ja poikkilinjat. Kuvia rakennetaan myös samasta kohteesta erilaisin kuvaikkunoin, esimerkiksi korostaen kohteen pehmytosa- tai luustorakenteita.

Röntgenhoitaja tekee potilaan kuvasarjoja laitteen ohjauspäätteella. KUVA: Minna Kujala

Kun kuvat ovat valmiina, päivystävä lääkäri katsoo kuvat. Jokaisen tutkimuksen kuitenkin sanelee joko radiologi tai radiologiaan erikoistumassa oleva lääkäri. Sanelu tapahtuu virka-aikana meillä KOKS:ssa ja päivystysaikana HUS:ssa. Aivohalvausoirein saapuvan potilaan kuvat katsoo usein myös neurologi.

Tämänkertaisella potilaalle kaikki tehdyt tutkimukset viittasivat tuoreeseen aivoinfarktiin, ja hänelle aloitettiin liuotushoito hätätilahuoneeseen paluun jälkeen.

Miksi kuvaukset sitten tehdään?

Tietokonetomografiatutkimuksilla tavoitellaan aivohalvauspotilaan kuvantamisessa sekä diagnoosia että erotusdiagnoosia. Kuvista etsitään myös mahdollisia vasta-aiheita liuotushoidolle.

Pään tutkimuksessa etsitään viitteitä aivoinfarktista tai aivoverenvuodosta, jotka molemmat voivat aiheuttaa aivohalvaukseen sopivia oireita. Jos potilaalla on aivoverenvuoto, liuotushoitoa ei voida antaa. Jos vuotoa ei näy, liuotushoito voidaan aloittaa, mikäli muut liuotushoidon edellytykset täyttyvät.

Kaulasuonet taas kuvataan siksi, että aivohalvausoireiden syynä voivat olla myös kaulavaltimoiden tukokset ja tiukat ahtaumat. Näiden tavallisin hoito on verisuonikirurgia, mutta niitä voidaan yrittää aukaista myös liuotushoidolla ja suonensisäisillä toimenpiteillä.

Lisää aiheesta:

Aivoinfarkti ja TIA
https://www.kaypahoito.fi/hoi50051

Aivohalvaus (Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto) https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00001

Kirjoittaja

Minna Kujala

Röntgenhoitaja

minna.kujala@hus.fi