Siirry pääsisältöön
A- A+

Valmistunut rakennus on kuin maailmalle lähtevä nuori

Havainnekuva sairaalarakennuksesta

Kymenlaakson keskussairaalan uudistumista seurataan tällä kertaa arkkitehdin näkökulmasta. Kirjoittajana on G-osan rakennushankkeen pää- ja rakennussuunnittelija Mikko Vuorenhela Swecolta.

Sweco on ollut vuodesta 2014 lähtien mukana Kymenlaakson sairaala-alueen suunnittelussa. Aloitimme suunnittelutehtävät (lastensairaalaa lukuun ottamatta) koko sairaala-alueen hankesuunnitelulla, jonka jälkeen siirryimme G-osan suunnitteluun. Tähän osaan sairaalaa tulevat mm. leikkausosasto, päivystys ja synnytysosasto – eli G-osa tulee olemaan auki ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä.

G-osa on ensimmäinen valmistunut osa sairaala-alueen kokonaisuudistuksesta (lue lisää rakentamisen eri vaiheista Kai Heiskasen blogikirjoituksesta). G-osan rakennustyöt alkoivat toukokuussa 2017, ja uudisrakennus otetaan käyttöön tänä kesänä.

Hankkeessa on ollut huomattava määrä osapuolia, ja lähtötietona valtava määrä informaatiota, joka on monelta osin muuttunut matkan varrella. Projekti on ollut mielenkiintoinen ja haastava, mutta myös opettava. Erityisen mielenkiintoiseksi hankkeen on tehnyt sen monivaiheisuus ja eri toimintojen integroiminen toisiinsa. Arkkitehdin suunnittelutyö on ollut jatkuvaa tasapainoilua erilaisten toiveiden, vaatimusten ja keskenään ristiriitaistenkin intressien välillä. Onnistuneen ratkaisun löytäminen yhdessä muiden osapuolten kanssa on ollut hyvin palkitsevaa.

Kun suunnitellaan sairaalaa, toiminnallisuus on suunnittelun ytimessä.

Kun suunnitellaan sairaalaa, on sanomattakin selvää, että toiminnallisuus on suunnittelun ytimessä. Hankesuunnitteluvaiheessa rakennuksen laajuutta ja toiminnallisia tarpeita tarkennettiin yhteistyössä käyttäjien eli sairaalan henkilökunnan kanssa. Suunnittelu oli ikään kuin kolmiulotteisen palapelin ratkaisemista.

Eri vaihtoehtoja arvioimalla etsittiin ratkaisu, joka on sekä toiminnallisesti että taloudellisesti tehokas. Myös toimintojen väliset suhteet optimoitiin. Logistisen ratkaisun kannalta toiminnallisten tilojen, käytävien ja vertikaaliyhteyksien sijoittelua ohjasivat sisäiset liikennevirrat (henkilökunta-, asiakas- ja tavaraliikenne). Huollettavuus ja kestävät ratkaisut otettiin myös huomioon.

Nykyaikaisen talo- ja sairaalatekniikka tilatarve on huomattavasti suurempi kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Jotta kaikki tekniikka saatiin mahtumaan, ovat uudisrakennuksen kerrokset vanhempia osia korkeammat. Tämä puolestaan johti siihen, että ainoastaan yhden kerroksen lattia voitiin toteuttaa samalle tasolle sairaalan vanhojen osien kanssa. Muilta osin sisäiset yhteydet vaativat erilaisia porras- ja hissijärjestelyjä.

Parantavan ympäristön elementit lyhentävät sairaala-aikaa.

Suunnittelussa on pyritty parantamaan niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin kokemusta tilanteessa, johon liittyy stressiä ja asiakkaiden kohdalla kipua ja pelkoakin. Siinä määrin kuin taloudelliset rajoitteet ja toiminnan luonne antoivat myöten, on rakennus suunniteltu ns. parantavan ympäristön periaatteita noudattaen. Parantavan ympäristön elementtejä ovat mm. miellyttävä ääniympäristö, yhteys ulkotiloihin, näkymät luontoon, valaistuksen laatu ja luonnonvalo, kasvillisuus, värit ja taide.

Tässä kohteessa on edellä mainittuihin seikkoihin kiinnitetty erityistä huomioita. Esimerkiksi luonnonvaloa on rakennuksen ytimeen tuotu kahdella kerrosten läpi menevällä valokuilulla. Näkymiä on avattu harkitusti ympäristöön. Sisustuksellisilla elementeillä on rakennettu identiteettiä eri toiminnoille. Edellä mainituilla toimenpiteillä on haluttu vähentää sairaalan laitosmaisuutta ja helpottaa myös laajassa rakennuksessa suunnistamista.

Toiminnan luonteen vuoksi mm. viherkasvien käyttö ei ollut tässä kohteessa mahdollista. Mahdollista taidetta varten on rakennukseen suunniteltu erityisiä paikkoja. Taidetta ei myöskään rakennukseen ole vielä toistaiseksi sijoitettu, mutta toiveeni on, että yhteistyö eri julkisten tahojen kanssa tai lahjoitukset mahdollistaisivat myös taide-elämyksen käyttäjille. Tutkimusten mukaan parantavan ympäristön elementit lyhentävät sairaala-aikaa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna näihin seikkoihin panostaminen on niin inhimillisestä kuin taloudellisestakin näkökulmasta hyvin perusteltua.

Sairaalarakennuksen havainnekuva, jossa ambulanssi hallitiloissa.

G-osan havainnekuva pohjoisesta.

Reliefimäisen julkisivupinnan ansioista rakennuksen ilme muuttuu auringonkierron ja pilvisyyden mukaan.

Vaikka G-osan ulkoarkkitehtuurin lähtökohdat löytyivät paikalla olevista rakennuksista, on uudisosalle silti tavoiteltu omaa identiteettiä. Rakennuksen julkisivuissa käytetty keraaminen laatta on yksisävyistä, vaikka näin ei ensi näkemältä uskoisi. Laatassa on kolme eri muotoa ja näkyvät sävyerot on saatu aikaan valon ja varjon valöörieroilla. Tämän reliefimäisen julkisivupinnan ansioista rakennuksen ilme muuttuu auringonkierron ja pilvisyyden mukaan. G-osan yksilöllisellä julkisivumateriaalilla on rakennettu vuoropuhelua vanhojen rakennusten elävän sävyisen tiiliverhoilun kanssa. Vanhojen rakennusten sisäänkäyntikatoksissa on käytetty kupariverhoilua; myös G-osan päivystyksen sisäänkäyntialue on verhoiltu kuparilla, joka patinoituu kauniisti ajan saatossa.

Uusi laajennusosa on osa sairaalarakennusten kokonaisuutta ja kaupunkikuvaa.

Näkyvällä paikalla olevana uusi rakennus muokkaa kotkalaista kaupunkikuvaa. Vaikka kyse on hyvin kookkaasta rakennuksesta, on rakennuksen massoittelulla ja piha-alueiden käsittelyllä haluttu pienentää mittakaavavaikutelmaa sekä asettaa uudisrakennus alisteiseen asemaan vanhaan potilastorniin nähden. Tästä huolimatta, etenkin Kotkantien suuntaan, uudisosan ulkoarkkitehtuurissa on haluttu viestiä julkisen rakennuksen tärkeydestä: siellä on mm. päivystys, joten rakennus tulisi olla helposti löydettävissä.

Kun arkkitehdin työ päättyy – käyttäjien alkaa.

Olen kiitollinen, että olen saanut työskennellä huippuammattilaisten kanssa. Koen merkityksellisenä sen, että työni on osa prosessia, joka lisää asukkaiden hyvinvointia. Suunnittelijalle on hyvin palkitsevaa nähdä, kun projekti lopulta valmistuu, immateriaaliset suunnitelmat muuttuvat konkreettiseksi rakennukseksi. Tilanteessa on jotain samaa kuin vanhemmuudessa. Valmistunut rakennus on kuin maailmalle lähtevä nuori. Suunnittelijat siirtyvät vaiheittain seuraaviin projekteihin ja rakennus alkaa elää omaa elämäänsä. Suunnittelijan työ kohteessa päättyy ja käyttäjien työ uudessa rakennuksessa alkaa.

Onnea matkaan!

 

 

Kirjoittaja

Mikko Vuorenhela

Mikko Vuorenhela

Mikko Vuorenhela, arkkitehti Safa

Kirjoittaja toimi Kymenlaakson keskussairaalan G-osan rakennushankkeen pää- ja rakennussuunnittelijana. Vuorenhelan työ jatkuu sairaala-alueella Af-, Fa-, Fb- ja A- osien parissa. Vuorenhela työskentelee Swecolla arkkitehtinä ja studiopäällikkönä. www.sweco.fi

Vastaa